Lomastakin voi tulla suorittamista, jos sitä ohjelmoi liikaa. Melkoisen hyväksi arjesta irtaantumisen keinoksi on osoittautunut suunnittelematon samoilu kotimaanmatkailun parissa. Ei siis niin, että matkareitti on valmiiksi buukattu, vaan niin, että auto kulkee kunakin päivänä fiilisten mukaan.
Päivän mittaan tutkitaan karttaa, kurkataan netistä sääennustukset ja tunnustellaan kauanko jaksaa istua autossa. Vaikka parhaaseen lomasesonkiin majapaikan perään on alettu soitella vasta kuuden aikoihin illalla, aina on löytynyt katto pään päälle. Toki joskus laadusta tinkien, mutta haittaako tuo mitään. Palvelu ainakin on aina ollut ensiluokkaista.
Matkareitiksi valitaan pienempiä teitä, joita Suomessa riittää. Metsän keskeltä putkahtelee näkyviin talo siellä toinen täällä. Välillä ei puoleen tuntiin ole talon taloa. On mielenkiintoista miettiä, millaisia ihmisiä siellä kaukana pääkaupunkiseudun ruuhkista asuu. Mitä he tekevät työkseen, mitä vapaa-aikanaan, ja millaista heidän arkensa on.
Joksikin päiväksi voi pysähtyä patikoimaan. Suomi on täynnä upeita maisemia ja hyviä patikkareittejä. Illalla voi pulahtaa järveen uimaan.
Sama pätee kauemmas reissatessa. Lomaa ei saa missään tapauksessa ylisuunnitella. Tottahan toki haluan ne maailman kuulut jeesuspatsaat ja enkelinputoukset nähdä, mutta muuten riittää tallustelu, ihmisten katseleminen ja fiilisten aistiminen. En koe menettäväni mitään, jos jokin ”tämä pitää nähdä” -patsas jää näkemättä. Sitä kokee enemmän, kun ohjelmoi vähemmän.